Lempi askellajini… riippuu täysin tilanteesta. Kentällä tykkään työstää hevosta eniten ravissa. Maastossa taas rakastan laukkaamista, puhumattakaan paksussa hengessa laukkaamisesta!
lähestyessäni estettä… mietin millaisen hypyn poni vetää, tuleeko kengurujättihyppyloikat vai tuleeko puomi mukana. Itseäni esteet jännittävät todella paljon, vaikka aina olen niistä selvinnytkin. Esteet kyllä onnistuvat erinomaisesti, kunhan minulle ei korkeutta kerrota!
Tallilla pelkään… muiden ihmisten katseita sekä arvostelua. Minua ja ratsastamistani on aina arvioitu negatiivisesti: joko mulla on liian pitkät ohjat tai vedän hevosta suusta kovalla kädellä.. Toisaalta ihmiset jotka ovat nähneet oikeasti ratsastustani ovat kyllä sanoneet etten kumpaakaan tee vaan minä myötään hyvin ja mulla on pehmeä käsi.
Hevosmaailmassa en ymmärrä… kiusaamista ja kinaamista pienimmistäkin asioista. Eikö lajin pitäisi yhdistää ihmisiä ja tuoda iloa, eikä riitoja ja pahaa mieltä?
Unelmieni hevonen… olisi varmaankin suuri ja roteva lämpönen, yllättäen. En haluaisi sen olevan mikään perus ruunikko, vaikka värillä ei ole mitään merkitystä. Hevonen olisi ruuna, jolla olisi hyvä hyppykapasiteetti ja kulkisi sileällä oikeinpäin. Mitään hirveitä ei tarvitsisi osata, kunhan luonteeltaan olisi kiltti ja kuuliainen ja luotettava!
En pidä hevosista, jotka… kuumuvat ensimmäisestä laukka-askeleesta tai jotka pienimmästäkin oksan risahduksesta säikähtävät ja lähtevät käsistä. Sellaisia hevosia on inhottava ratsastaa. Kerran olen leirillä mennyt sellaisella, ja se oli viimeinen kerta kun menin sillä.
Hevosenhoitaja… hoitaa hevosen säästä riippumatta! Opiskelee siihen ensin noin kolme vuotta, ja tienaa todella vähän. Siltikin haluaisin opiskella hevosenhoitajaksi ja perustaa vielä jonakinpäivänä oman pienen yksityistallin.
Jos taivaalta tulee vettä kaatamalla, ja minulla on tunti kentällä… Menen tunnille, ellei sitä ole peruttu. Jos tunti on peruttu teen itsenäisesti jotain tai käyn maastossa. Mikä ilma vain, minä hoidan hevosen ja liikutan.
Vahvuuksiini ratsastajana kuuluvat muun muassa… oma itsepäisyyteni sekä päättäväisyyteni ja kylmäpäisyyteni. Aina, kun olin leireillä, minulle annettiin kaikkein vaativimmat hevoset jotka junttasivat paikalleen askellajista riippumatta. Voin itse sanoa, että olen käynyt niin monesti läpi kysymykset: "Miksi teen tätä? Miksei tämä onnistu? Miksen vain lopeta tätä?". Oman jääräpäisyyteni ansiosta vieläkin ratsastan, sillä päätin, että ratsastus on minun lajini!
Jos olen yksin tallilla, kun sähköt menevät, niin… Otan taskulampun ja jatkan tyytyväisesti tallitöitä.
Ratsastusleirit… Opettivat minua tosi paljon. viiden vuorokauden leireillä opin todella paljon lisää ratsastuksesta kylläkin kantapään kautta. Kuten mitä tehdä jos hevonen ryöstää kun tuot sitä tallille laitumelta (kun on vain riimu päässä ja narut ohjina eikä ole satulaakaan), kun poni päättää piehtaroida vedessä ja kun poni kesken laukka ympyrän päättää jämähtää siihen vartiksi eikä usko opettajaakaan..
Leikkituntien idea… On opettaa tasapainoa. Ilman satulaa laukkaaminen/ravaaminen hippa-leikissä oli 12-vuotiaalle pienelle Jonnalle liian haastavaa. Samalla leikkitunnilla opin pohkeenväistö avut ja vieläpä ihan vahingossa!
Maastoilu on parhaimmillaan… kun kaverin kanssa laukataan hiekkatiellä pitkin pitkää suoraa ja sen jälkeen mennään uimaan hevosten kanssa.
Aina, kun putoan… rupean nauramaan, vaikka sattuisikin.. Yleensä jään vähäksi aikaa istumaan maahan, sillä nauran liikaa. Joskus, kun sattuu oikeasti tupisen ja kiroan hetken mielessäni ja nousen takaisin satulaan. Toki jos ollaan hevosen kanssa kaaduttu "yhdessä" eli vedetty pari kuperkeikkaa, tarkistan ettei hevoseen ole tullut ruhjeita, sekä talutan muutaman askeleen katsoakseni ettei onnu tai muuta vastaavaa.
En pidä hevosista, jotka… kuumuvat ensimmäisestä laukka-askeleesta tai jotka pienimmästäkin oksan risahduksesta säikähtävät ja lähtevät käsistä. Sellaisia hevosia on inhottava ratsastaa. Kerran olen leirillä mennyt sellaisella, ja se oli viimeinen kerta kun menin sillä.
Hevosenhoitaja… hoitaa hevosen säästä riippumatta! Opiskelee siihen ensin noin kolme vuotta, ja tienaa todella vähän. Siltikin haluaisin opiskella hevosenhoitajaksi ja perustaa vielä jonakinpäivänä oman pienen yksityistallin.
Jos taivaalta tulee vettä kaatamalla, ja minulla on tunti kentällä… Menen tunnille, ellei sitä ole peruttu. Jos tunti on peruttu teen itsenäisesti jotain tai käyn maastossa. Mikä ilma vain, minä hoidan hevosen ja liikutan.
Vahvuuksiini ratsastajana kuuluvat muun muassa… oma itsepäisyyteni sekä päättäväisyyteni ja kylmäpäisyyteni. Aina, kun olin leireillä, minulle annettiin kaikkein vaativimmat hevoset jotka junttasivat paikalleen askellajista riippumatta. Voin itse sanoa, että olen käynyt niin monesti läpi kysymykset: "Miksi teen tätä? Miksei tämä onnistu? Miksen vain lopeta tätä?". Oman jääräpäisyyteni ansiosta vieläkin ratsastan, sillä päätin, että ratsastus on minun lajini!
Jos olen yksin tallilla, kun sähköt menevät, niin… Otan taskulampun ja jatkan tyytyväisesti tallitöitä.
Ratsastusleirit… Opettivat minua tosi paljon. viiden vuorokauden leireillä opin todella paljon lisää ratsastuksesta kylläkin kantapään kautta. Kuten mitä tehdä jos hevonen ryöstää kun tuot sitä tallille laitumelta (kun on vain riimu päässä ja narut ohjina eikä ole satulaakaan), kun poni päättää piehtaroida vedessä ja kun poni kesken laukka ympyrän päättää jämähtää siihen vartiksi eikä usko opettajaakaan..
Leikkituntien idea… On opettaa tasapainoa. Ilman satulaa laukkaaminen/ravaaminen hippa-leikissä oli 12-vuotiaalle pienelle Jonnalle liian haastavaa. Samalla leikkitunnilla opin pohkeenväistö avut ja vieläpä ihan vahingossa!
Maastoilu on parhaimmillaan… kun kaverin kanssa laukataan hiekkatiellä pitkin pitkää suoraa ja sen jälkeen mennään uimaan hevosten kanssa.
Aina, kun putoan… rupean nauramaan, vaikka sattuisikin.. Yleensä jään vähäksi aikaa istumaan maahan, sillä nauran liikaa. Joskus, kun sattuu oikeasti tupisen ja kiroan hetken mielessäni ja nousen takaisin satulaan. Toki jos ollaan hevosen kanssa kaaduttu "yhdessä" eli vedetty pari kuperkeikkaa, tarkistan ettei hevoseen ole tullut ruhjeita, sekä talutan muutaman askeleen katsoakseni ettei onnu tai muuta vastaavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti